Latinanopettajan Rooma

Kävin Roomassa ensimmäisen kerran 1970-luvun lopulla aloitettuani opinnot Helsingin yliopistossa. Pääaineeni olivat englantilainen ja germaaninen filologia, sivuaineena Rooman kirjallisuus ja latinan kieli. Latinan kieleen olin innostunut yliopistossa: sivistyssanojen johtaminen latinasta ja kielen lauseiden sanaristikkomaisuus tuntuivat kiinnostavilta ja erilaisilta. Koulussa en koskaan ollut latinaa opiskellut.

Ensimmäisen matkani tein yksin. Ostin matkatoimistolta peruspaketin ja kävin katsomassa kaikki nähtävyydet ryhmän kanssa ja myös omin päin. Capitolium-kukkulalta avautuvat näkymät sekä valtaisa Vatikaani taisivat tehdä silloin suurimman vaikutuksen. Oli luultavasti alkusyksy, lämmintä ja aurinkoista, espresson tuoksuisia katukahviloita, ihmisiä syömässä pizzaa piazzoilla, bensiininkatkuisia pikku kujia, joilla tungeksivat vespat ja pikku fiiatit, koristeellisia kaikuisia kirkkoja, joissa tuoksuivat kynttilät. Kaikki oli toisenlaista kuin 1970-luvun Suomessa. Ajattelin palaavani tuohon kaupunkiin vielä uudestaan.

Silloin en tiennyt, että noin viidentoista vuoden kuluttua tuosta matkasta tulisin Roomaan yhä uudelleen lähes joka vuosi. En yksin enkä kaksin, vaan seuranani muutaman aikuisen lisäksi ryhmä teinejä.Olin valmistunut englannin ja saksan kielen opettajaksi ja saanut (luultavasti) sivuaineeni latinan ansiosta työpaikan perinteisessä helsinkiläisessä koulussa. Aloin opettaa yläkoululaisille latinaa, ja sen myötä Rooman leirikoulut alkoivat kuulua ohjelmaan.

Ensimmäinen koululaisten Rooman matka oli luokkaretki, jonka silloinen valvontaluokkani teki itse keräämillään rahoilla keväällä 1989. Vierailimme myös Villa Lantessa, jossa meille taloa esittelivät Elina Suolahti ja Simo Örmä.

Elina oli järjestänyt myös vierailun paikallisessa koulussa, jossa mm. lauloimme suomalaisen kansanlaulun tervehdyksenä Pohjan periltä. Silloiset koululaiset olivat innoissaan ikuisen kaupungin nähtävyyksistä, mutta myös italialaisesta jäätelöstä ja muotivaatteista.

Sittemmin Rooman matkasta tuli 9.-luokan latinistien leirikoulu, johon on valmistauduttu ottamalla selvää nähtävyyksistä etukäteen ja pitämällä pieniä esityksiä paikan päällä. Olemme kuunnelleet kelpo esitelmiä esim. Forum Romanumilla, Colosseumilla ja Capitolium-kukkulalla. Villa Lantessa on käyty useamminkin, ja kerran pääsimme Suomen Rooman lähetystöönkin Petri Tuomi-Nikulan vieraaksi.

Olemme yleensä asuneet hotelleissa lähellä rautatieasemaa. Keskeinen sijainti asettaa omat haasteensa teinien kanssa matkailulle, koska houkutuksia on niin paljon. Yleensä on selvitty hyvin, mutta joskus on pitänyt vierailla poliisiasemalla (oppilaan laukku varastettiin) tai lääkärissä (silmään juuttunut piilolinssi).

Pääasiassa sekä oppilailla että opettajilla on matkoista kuitenkin hyviä muistoja. Kerran pari ryhmän poikaa halusi kovasti nähdä Colosseumin iltavalaistuksessa ja olivat onnellisia kun sinne mentiin uudelleen. Toisen kerran joku oli helpottunut, kun totuuden kita ei nielaissutkaan hänen kättään.


Oppilaiden suosikkikohteita kysyttäessä on mainittu aina Colosseum, Fontana di Trevi ja Espanjalaiset portaat. Vatikaani ja Pietarin kirkko on ihastuttanut mutta myös uuvuttanut ja eksyttänytkin muutamia. Yksi reippaimpia ryhmiä oli se, joka Vatikaanin museokierroksen jälkeen halusi vielä kiivetä Pietarin kirkon kupoliin ikuistamaan sieltä avautuvan maiseman.

Viimeksi olin oppilaiden kanssa Rooman leirikoulussa syyskuussa 2013. Nuoremmat kollegani jatkavat nyt tätä perinnettä. Ehkä vielä joskus palaan Roomaan nauttimaan kaikessa rauhassa espressoa Piazza Navonalla, aikuisessa seurassa.















Kirjoittaja on Töölön yhteiskoulun englannin, saksan ja latinan kielen lehtori Irmeli Virtanen.
Kuvat: Irmeli Virtanen ja mukana ollut äitivalvoja Eeva Pitkälä


.